perjantai 16. syyskuuta 2011

Kolme ihanaa numeroa: 4,5 ja 7.

Alle kuukausi viisumihakemuksen lahetyksesta maagiseen "your visa has been granted"-ilmoitukseen ja olo ei voisi olla helpottuneempi tai onnellisempi. Tarkistin eilen illalla puoliunessa sahkopostini juuri ennen nukkumaanmenoa, eika tarinasta ja riemunkiljahduksista ollut tulla loppua, kun Immista lahetetty meiliotsikko alkoi selkiintya flunssan kohmettamassa paassani.

Immin sivuilla lupailtiin n. 1-2 kk kasittelyaikaa 457-tyoviisumille. Laitoin hakemuksen sisaan elokuun 18. paiva, ja samalla varasin vaaditun lekuriajan. Elokuun lopussa sain case officeriltani viestin, jossa kyseltiin samaisia laakarintarkastuksen tuloksia. Meinasi menna saatamiseksi, kun ohjeet lekurista ja immigrationista olivat varsin erilaiset, mutta menihan se kirjattu kirje vihdoin perille, ja pari paivaa myohemmin oli viisumi myonnettyna. Myonsivat sitten samointein viela neljan vuoden tyoluvan, vaikka tiedan tasantarkkaan hakeneeni vain kahden vuoden lupaa, kun pidempaa ei tyonantaja saanut sponssata.

Pari pointtia, vinkkia, huomiota.

Papereihin hukuttaminen. Hakemuksessa luetellaan pitka lista dokumentteja, joilla voi edistaa viisumihakemuksen kasittelya ja luoda kuvaa siita, etta todella on se, jonka hakemuksessa sanoo olevansa ja omaa vaaditut taidot hoitaa hakemaansa ammattia. Aussit rakastavat papereita ja Virallisia Dokumentteja, joten paatin hukuttaa tulevan case officerini erinomaisuuteeni ja haikaista virkailijaraukan organisoidulla paperimaaralla, silla yksi viisumin perusehdoista, vaadittava tyokokemus, ei ehka varsinaisesti ihan tayttynyt... Todistutin oikeiksi kaikki mahdolliset paperit ja skannasin ne pdf:ksi. Mukana oli kopiot passista, ajokortista,  australialaisesta luottokortista, criminal record check-kortista, vakuutuspapereistani, aussilaisesta palkkakuitistani, kaikki mahdolliset AMK-todistukseni, paikallinen sh-rekisterointilupani, IELTS-tulokset ja iso nippu paikallisia ja suomalaisia tyotodistuksia. Kaikki paikallisen Justice of Peacen leimaamina ja allekirjoittamina. Tyotodistukset tietysti ylisanoilla taytettyja ylistyslauluja erinomaisuudestani hoitajana ;)

Tieda itse. Suomalaiset laakariasemat hoitavat viisumitarkastuksia niin vahan, etta kaikesta on itse oltava satavarma, muuten voipi joku verikoe tai passikuvan allekirjoitus jaada tekematta. Tulokset pitaisi immin ohjeiden mukaan lahettaa sahkoisesti heille, siis suoraan lekurilta maahanmuuttoviraston sahkoiseen jarjestelmaan. Nopeaa, helppoa ja ei huku postiin. No, oma lekurini Suomessa kieltaytyi tata tekemasta, joten maksettuani itseni kipeaksi tunnin laakariajasta, josta siis vietin vartin vastaanottohuoneessa, sain viela itse huolehtia papereiden noudosta ja sinetoidyn kuoren lahettamisesta kirjattuna kirjeena perille Aussilaan. No, perille meni ja ei se yksi viikko haittaa talla aikataululla mitaan, mutta periaatteen puolesta kiukuttaa.

Tanaan taitaa poksahtaa skumppapullo auki, ja ensi viikolla pitaisi sitten alkaa etsimaan sopivan edullisia lentolippuja loka-marraskuulle. Tuleva tyonantaja jo onnitteli lampimasti ja kyseli koska neiti alottaisi orientaatioviikkonsa... hmm. Ei viela :)


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Hiljaiseloa ja ruskan kauneutta

Viikko pohjoisessa vierahti nopeasti. Ensimmaiset kaksi Suomenviikkoa ovat olleet aikamoista paikasta toiseen rientamista, pahimmillaan/parhaimmillaan on saanut juosta aamupalatreffeilta lounaspoytaan ja sielta seuraavaan paikkaan illaksi. Ihana nahda ihmisia, tehda ja touhuta, mutta karkaaminen viikoksi sahkopostin ja puhelimen ulottumattomiin oli aika virkistava kokemus.



Kiersin J:n ja isapuoleni kanssa neljan paivan vaellusreissun UKK-puistossa.Edellisesta vaelluksestani on kulunut jo 8 vuotta aikaa, joten oli ihanaa paasta uudelleen kokeileman rajojaan ja tekemaan asioita hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ihana I huolehti kaikista kaytannon jarjestelyista ja otti vetovastuun reissun onnistumisesta, ja me kaksi aussilan turistia matkustettiin mukana ja nautittiin. Ilmat oli upeat, puiden ruska keltaisen kaikissa savyissa parhaimmillaan ja maaruska naytti pienia valahdyksia punaisesta upeudestaan. Vaihtelevaa maastoa suosta ja metsasta karumpiin tunturimaisemiin seka ihania pienia lampia. Rautulammella uskaltauduimme jopa uimaan, vaikka lammen pohjassa olevat lahteet pitavat veden hyytavan kylmana.


Ensimmaisen paivan maisemaa. Ja poroja!

Lisaa Pettereita

Ruskan hento alku, day 1.



Suo, kuokka ja Jussi

Toisen paivan rankka loppu maastossa

Kannatti kiiveta

Rautulammen upeat uintimaisemat

Ruska, day 4.

Rankkaa oli, mutta kylla kannatti. Neljannen paivan aamuna olin aika romuna, ja onneksi  viimeiselle paivalle oli jaanyt lyhyt ja helppo osuus. Kiilopaalla nautittu munkki oli aika taivaallinen, samoin mokin sauna illalla. Kaksi ihanaa paivaa mokilla ja sitten paluu etelaan.


Nyt kutsuu mua Kuusamo...




Nyt pitaisi palata normaalielamaan ja nauttia rauhassa Helsingista seuraava viikko ennen viikonlopun mokkireissua ja ensi viikon Tallinnaa.