lauantai 1. joulukuuta 2012

Pikkujoulukiireita

Eilen oli miehen firman Christmas party. Edellisella viikolla oli juhlittu koko perheen juhlassa, ja nyt oli tarjolla K-18 bileet marokkolaisteemalla. Me valittiin siis tama aikuisten iltajuhla joka oli hauska, mutta varsin jouluton. Perhebileissa on varmaan ollut pukki paikalla jne, meidan joulujutut rajoittui toimitusjohtajan puheen "Merry Christmas"-lauseeseen...

Joku oli saanut HR-osaston viihdejaoksessa mahtavan idean marokkolaisteemansa kanssa, mutta ihan kaikkea ei taas oltu mietitty loppuun asti ja saiden haltija lisasi sitten oman kivan lisansa. Yleensahan taalla on marraskuun lopussa jo mukava lammin saa, lahemmas 30'c lampoa jne, mutta tana vuonna taa marraskuun loppu on ollut kylmaa ja sateista. Taivaalta on paiskonut vetta ja rakeita, tuuli on ollut tavallistakin kovempi ja ilma todella kirpakka. Kutsukortissa pyydettiin pukeutumaan joko teeman henkiseen marokkolaisvaatetukseen tai pikkumustaan. Missaan ei varoitettu, etta btw, naa on ulkobileet.. Niinpa oli melkoinen shokki kurvata iltakasilta paikalle ja huomata seinaton, valtava teltta juhlapaikkana. Korkea katto teki siita erinomaisen tuulitunnelin ja kiitin onneani, etta olin tajunnut laittaa edes ne ohuimmat sukkahousut jalkaan ja napata taksijonossa hytisemista varten jakun paalleni! Missaan ei ollut kaasulammittimia tms, joita taalla yleensa on terasseilla talvisin ja kynttilatkin oli led-tuikkuja.

No, eriskummallinen vastaanottokomitea sai kylmyyden unohtumaan hetkeksi:

KAMELEITA. Ilmaista kameliratsastusta ja rapsuttelua. Edelleen, se pikkumusta paalla jai ne ratsastukset kokeilematta, mutta hauskoja veijareita ne muuten oli. WA:n pohjoisosissa Broomen kaupungissahan noita kameleita olisi enemmankin tarjolla, mutta Perthissa harvemmin tormaa kamelikolonnaan.


Marssittiin sisaan, ja marokkolaisteema oli kaikkialla. Tarjolla oli tarot-korteista ennustamista, hennatatuointeja, maustekauppoja ja ihanan tuoksuista ruokaa. Poydat, tuolit ja koriste-esineet oli kaikki hankittu teemaan sopiviksi ja tarjoilijat heilui ympariinsa marokkolaishenkisissa kuteissa. Ruokaa oli paljon ja juomaa viela enemman ja tupa taynna kaivosporukkaa puolisoineen. Ma olin etukateen tavannut muutaman J:n tyokavereista ja esimiehista, mutta moni oli toissa ja siksi poissa bileista. Seurailin siis ympariinsa kasipuolessa ihan taydellisena side kickina, kattelin, unohdin nimet samantien ja kuuntelin sata kertaa ne samat "missa kaivoksessa nykyisin oot, mita hommia teet"-jorinat ja juorut ja harrastin samalla hameenhelmojen arviointia. Lyhyt, lyhyempi, vesiraja oli kantava teema ja mita korkeammat korot alla, sita parempi. 

Sisaantuloaulan kojut

Bilettaa noi tyypit kylla osaa, pakko nostaa hattua. Aijat oli rempseita, kaivosmimmit yhta rempseita ja suurimman osan puolisot myos. Ma aloin hytisemaan kylmyydesta parin tunnin jalkeen ja paatinkin sitten lahtea taksilla kotiin ja jattaa miehen nauttimaan juhlista ja networkingista, alkoi porauslegenda-tarinat ja kaivosmaailman uutiset tulla korvista ulos. Herra kotiutui aamuviidelta aani niin kaheana, etta hyva kun selvaa sai.. mutta hauskaa oli ollut, ja takataskussa pari tarjousta siirtaa mies ylempiin hommiin ja parempiin kaivoksiin nyt kun sen entinen kaivos sulkeutui. Mulle tama tietaa parin viikon jannitysnaytelmaa siita, ollaanko joulu yhdessa vai erillaan ja paastaanko lahtemaan sinne Margaret Riverille vai ei.. Oli kylla ihana huomata, miten kunnioittavasti J:n  pari entista esimiesta ja lahinta tyokaveria puhui siita ja J:n taidoista ja tyomoraalista. Yksi sen tyokavereista sanoi tekevansa mita vaan, etta paasee takaisin samalle poralle sen kanssa vastakkaiseen vuoroon. Vastavuorolla on iso merkitys sille, miten poraaminen sujuu ja missa kunnossa pora on 12 tunnin tyovuoron jalkeen ja kaikki tama nakyy suoraan palkkakuitissa ja tyoturvallisuudessa joten tuota isompaa kehua ei juuri voi saada.

Napatanssia ja miekkataidetta
Jotenkin multa oli mennyt ohi se, etta Christmas Party on taalla juhla, minne puolisotkin on tervetulleita. Taalla kiiteltiin moneen kertaan perheiden ja kumppaneiden panosta tahan fly in/out-touhuun ja haluttiin kiittaa meita ja juhla oli meille kaikille  osoitettu. Ma luulin etta se on vaan taman firman tai kaivosalan juttu, kunnes J alkoi vitsailla, etta ensi viikolla han on sitten se sidekick.. Mietin hetken aikaa, etta sidekick missa, kunnes tajusin etta meidan osaston pikkujoulut.. ei helvetti.. olisko sillekin pitanyt ostaa lippu sinne??? J oli olettanut, etta tottakai ma ostan liput molemmille, ja ma taas Suomityyliin olettanut, etta kuka nyt puolisoaan tyopaikan pikkujouluihin raahaa? Maanantaina siis ostamaan toista lippua. Niin, se ei tallakaan puolen palloa ole muuttunut, sairalaan pikkujoulut on edelleen omakustanteiset ja duunareiden omalla ajalla organisoimat, eika tyonantaja sponsoroi toimintaa mitenkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!