lauantai 7. syyskuuta 2013

Kuumankosteaa

Mä olen jo pitkään ollut täydellisessä epätoivossa ja vuoroin täydellisessä piittaamattomuudessa sen suhteen, mitä liikunnan kanssa tekisi. Urheilusta on nyt mielestäni turha puhua, se yhdistyy edelleen päässä kilpaurheiluun, ja se vaihe nyt vaan on ohi. Samalla katosi joukkueen tuoma kannuste ja paine treenata kovempaa, jaksaa pidempään ja tehdä itsestä parempi urheilija, jotta me oltaisiin yhdessä parempi joukkue ja pistettäisiin vastustajaa kovempaa kuokkaan. Kun tämä vaativa, ihana ja elämää rikastuttava aikakausi  vihdoin virallisesti päättyi kaksi vuotta sitten, lopullisen Perthiin muuton yhteydessä, olin ihan hukassa. Motivaatio käydä salilla treenaamassa vailla sen kummempia tavoitteita oli ihan nolla. Into yhtään mihinkään oli aika kadoksissa, eikä mikään laji tuntunut omalta. Asenne oli lähinnä se, että jos en kerran voi pelata jenkkifudista, niin en tee sitten mitään. En ainakaan tykkää vanhasta lajistani koriksesta, kokeile paikallista netballia tai pelleile jossain sunnuntai-soccersarjassa maalivahtina. Yritin löytää tasan samanlaista korvaajaa jefulle, mutta eihän sellaista ole! Hevostelun suurin este oli autottomuus, nyt enää raha. Golfin aloitusta olen siirtänyt kuukausi kerrallaan kohta kaksi vuotta.

Nyt on ehkä kulunut tarpeeksi aikaa ja saanut sen verran etäisyyttä ruohokentille (ja Velodromin kaameaan tekonurmeen), että osaa katsella tarjolla olevia vaihtoehtoja hieman avarakatseisemmin. Korista voisi taas kokeilla, vaikkei meidän alueen recreational hallissa sitä ole tarjolla edes sekasarjan muodossa. Netball sekasarjana, ilman niitä naurettavia hameita, ei ole sekään enää ihan niin poissuljettu ajatus. Melkein jo kerran lupauduin duunikaverin peliin tuuraamaan, kun oli niin kova pula pelaajista. Kun se sitten sai kuulla mun kontaktiurheilutaustasta, peruuntui kutsu vähin äänin...

(c) http://www.englandnetball.co.uk 

Pohdinta oli taas eilen illalla kovaa. Mitä tekisi, mitä aloittaisi, mikä kiinnostaisi. Parin sivupolun ja liikunta-aiheisen blogin jälkeen päädyin yhtyäkkiä Perthin Bikram Yogan sivuille ja hupsis, kävin tänään ekalla 90 minuutin joogatunnilla ja nappasin käteen 30 päivän kokeilupaketin, $39. Rajoittamaton käyttöoikeus, tunteja sekä aamulla kuudelta (yök, never!), että illalla töiden jälkeen riittävän myöhään ja pitkin viikonloppua. Moni ulkona järjestettävä ryhmäliikunta kaatui omalla kohdalla siihen mahdottomuuteen, että tunnit alkaa viimeistään 18.30, kun mulla pahimmillaan vasta loppuu työt. Ja en ole vielä valmis luopumaan nelipäiväisestä työviikostani, niin paljon ne arkivapaat painaa vielä vaakakupissa.

Nyt on yksi tunti takana, ja olo euforisen väsynyt ja venynyt. Tai siis rautakankea on vähän taivuteltu selkärangasta eri asentoihin ja kohti lattiaa, pieni rutina kuului yläselästä. Oli ihan mielettömän kivaa! Studio on lämmitetty noin 40-asteiseksi, mutta ei missään nimessä ollut tunkkainen tai seisova ilma. Vähänhän siellä studiossa tietty hiki haisi, mutta on sitä pahempiakin tuoksuja urheillessa nuuhkittu. Opettaja oli energinen, ohjasi ja selitti hyvin, niin pysyi tälläinen melkein-ensikertalainenkin mukana. Pari kertaa testasin Suomessa vakkarisalin tarjoamia "jooga"tunteja, jotka oli lähinnä sekalainen kokoelma eri joogatyyleistä, mutta tämä oli jotain niin paljon parempaa! Kaikki Perthin suomalaiset, lämpimästi suosittelen kokeilemaan tätä tutustumistarjousta! Studioita on kaksi, North Perthissä ja Myareessa. Tarvitsee olla pysyvä osoite Perthissä, eli mukaan WA:n ajokortti, sähkölasku, pankkitili tai muu pistebingoon oikeuttava todiste.

Haasteita riittää, enkä hetkeen liiku takarivin alottelijapaikalta mihinkään. Joka asanassa joutuu helpottamaan ja fuskaamaan ja koukistelemaan polvia, mutta opettaja lohdutteli tunnin jälkeen, että siitähän sen kehityksen huomaa nopeasti, jos vain jaksaa käydä säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa joogaamassa. Siinä olisi tavoitetta parin vuoden sohvaperunailun jälkeen!

2 kommenttia:

  1. Susta tulee lopulta ihan supernotkee!! Mäkin haluisin kokeilla, ois ihana ku olisin paljon notkeempi ja taipuisampi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos aloitetaan siitä tavoitteesta, että olisin edes normaalin notkeuden rajoissa, nimim. Huijasin junnuna venyvyystestissä...

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!