Om om om om

Ihanan löysä lauantai. Jopa kouluhommien teko on ollut löysää. Aloittelin lopputyöprojektia varovasti luomalla kyseisen word-tiedoston otsikkoineen ja alaotsikkoineen. Kahvitauon jälkeen uskaltauduin kirjailemaan ylös asiasanoja ja pääpointteja, iloisessa englanti-suomi sekamelskassa sekä copypasteamaan katkelmia edellisistä esseistä ja raporteista... miksi keksiä pyörää uudelleen, jos on jo kertaalleen kirjoittanut jotain fiksua esittelytekstiä ja aiheeseen liittyvää johdantoa, joka on tässä tapauksessa jo kätevästi oikoluettukin.

Oman pihan ruusut

Istuttelin parit kasvit uusiin ruukkuihin seuraavan henkisen lepotauon aikana ja ihastelin pihan tulevaa satoa ja juuri kukkaan puhjenneita ruusuja. Naapurin puolella kasvava mulberry tree eli suomeksi mulperipuu tai silkkiäispuu alkaa ihan kohta tuottamaan runsaasti satoa. Ensimmäiset koemaistelut on suoritettu, ja oi voi, on herkkua! Parin illan googlailuilla selvisi myös, että marja on kallis, ravintorikas ja siitä pyydetään kiskurihintaa superfood-hypessä. Sato kypsyy nopeasti ja marjat säilyvät hyvänä vain hetken. Meillä on minikokoinen pakastin, ja ei aikomusta ostaa isompaa tai arkkupakastinta ennen vuonna X tapahtuvaa keittiöremonttia. Lisää googlailua, ja päädyin hankkimaan kuivattimen.

Tikkaat alle, ja marjavarkaisiin! Mulperipuu takana, edessä punakukkainen banksia

Sunbeamin Food Dehydrator odottelee nyt marjoja kypsyviksi, ja askorbiinihappokin on ostettu valmiiksi, että saa uittaa marjat ensin siinä. Koekäytän masiinan huomenna sienien kuivattamisen yhteydessä. Myös sienet ovat WA:ssa kallista sesonkiruokaa, joten pistin pahvilaatikkoon taas oman sienifarmin pystyyn ja tavoitteena olisi kuivata siitä saatua satoa säilöön. Tässä ollaan kohta ihan Martta-ainesta!

Koska mulperipuun oksat kasvavat meidän puolella aitaa, saan ihan vapaasti kerätä satoa omalta puolelta, vaikka sitten noilla meidän kolmimetrisillä tikkailla keikkuen.. Jos tämä ei riitä, niin meinaan marssia reippaasti puun omistajien luokse, ja kysellä lupaa vähän laajempaan sadonkorjuuseen, sillä kuukauden pika-arviolla heitä ei pihan huolto näytä kiinnostavan.

Toisen naapurin kissa käyttää meidän autokatosta auringonottopaikkanaan.

Lisää hyvin hidastahtista kirjoittelua (ja naapurin kissan ihailua), ja sitten annoin periksi. Ainakin se lopputyö on nyt aloitettu! Huomenna paremmalla tsempilla ihan oikeaa kirjoittamista kohti. Päivän kruunasi tehokas joogasetti, jonne en ensin ollut edes kamalan innokas lähtemään, oli niin löysä ja vetämätön fiilis. Onneksi menin, sillä studio oli lauantai-iltapäivälle poikkeuksellisesti puolityhjä. Kiitos vaan Fremantle Dockers ja historiallinen paikka footy finalseissa, puoli kaupunkia istuu telkan edessä ja toivoo, josko tuo ainainen viime hetken häviäjä ja epäonnistuja vihdoin pääsisi Grand Finalsiin, AFL:n mestaruusotteluun. Minä nautin siis tilasta ympärilläni ja yhdestä lemppariopettajastani, ja setin jälkeen oli kyllä niin iloinen ja tyytyväinen olo. Joka tunnilla tulee onnistumisia ja isoja nytkähdyksiä eteenpäin, kehityksen huomaa siihen keskittymättäkin. 

Ja mikä ihaninta, huomenna on toinen vapaapäivä!