Oh Freo give ‘em the old heave ho

Pari viikkoa sitten pelattiin footyn eli AFL:n finaali ja siellä oli ensimmäistä kertaa Fremantle Dockers, Länsi-Aussilan "se toinen" joukkue. West Coast Eagles on voittanut lukuisia AFL:n mestaruuksia ja on täynnä historiaa, osaamista ja perinteitä. Dockers on nuori tulokas eikä ole parinkymmenen vuotensa aikana ollut kertaakaan finaalissa, mestaruuksista nyt puhumattakaan. Osaamista alkaa olla, mutta joukkueen pää ei tunnu kestävän tiukkoja paikkoja, ikinä.

Niinpä yllätys oli suuri, kun Freo raivasi tiensä Grand Finaliin. Fanit olivat riemuissaan, ja moni Eagles-kannattajakin pukeutui valko-violetteihin väreihin viikon kunniaksi. Fremantlen kaupunki otti harvinaisesta tapahtumasta kaiken irti, ja finaalipäivästä tehtiin iso julkinen karnevaali. Oma mies on henkeen ja vereen Eagles-fani, ja Eaglesien suuntaan sykkii omakin sydänn hiljalleen, mutta ei se vähennä iloa sen puolesta, että toinenkin WA:n joukkue menestyy kaikkien itärannikon jengien seassa. Täysin eri asia, jos suomilätkässä HIFK ei pääsisi play offeihin, en koskaan ikinä kannustaisi Jokereita voittoon, mutta tässä voi kannustaa kaveriakin. Pakko siis lähteä haistelemaan karnevaalitunnelmaa ihmisten ilmoille! Perthin keskustassa oli koko finaaliviikon ollut isoja kannustuskylttejä ja mainoksia ja mm. meidän sairaalassa osa hoitajista lisäili kaikkea mahdollista violettia asuihinsa.

Harras tunnelma ennen pelin alkua

Muistakaahan käyttäytyä humalassakin!

Me suunnattiin kaveriporukalla Fremantlen keskustaan kymmenientuhansien muiden joukkoon. Kaupunki oli muuttanut muutamat urheilukentät ilmaisiksi (!) ja vartioiduiksi (!) parkkialueiksi päivän kunniaksi. Jo ajomatkalla Freoon oli hauska fiilis, ihmiset olivat koristelleet terassit ja talot ilmapalloilla ja muulla rekvisiitalla. Keskustaan oli asennettu 4 suurta tv-näyttöä, keskustan kadut oli suljettu liikenteeltä ja koko kaupunki koristeltu valkoisella ja violetilla. Baarit olivat olleet auki aamusta alkaen, joten kun peli alkoi puolelta päivin, oli tunnelma jo aika korkealla... Jonot oli ihan hillittömät kaikkiin keskustan parvekkeellisiin juottoloihin, mistä vaan näki screeneille ja mm. Metropolis-yökerho oli auki ja lavalla isot screenit.

 Katseltiin eka neljännes pääkadun vilskeessä, mutta oltiin niin kaukana näytöistä, ettei mistään saanut mitään selvää, ja paahtava aurinko alkoi väsyttää. Suunnattiin rantaan, minne oli isolle puistoaukealle rakennettu piknik-alue ja iso rekka-screen. Varjopaikalta oli parempi katsella peliä ja ihmismassan joukkolamaantumista ja odottaa, koska Freo tekisi edes sen ensimmäisen maalin. Joukkue oli tavoilleen uskollinen, ja teki pelin vastustajalle helpoksi. Me annettiin periksi puoliajalla ja lähdettiin kaverin luokse katsomaan matsi loppuun. Kuunneltiin sitten autossa radiosta Freon yhtäkkisiä onnistumisen hetkiä kolmannella neljänneksellä. Vaan ei riittänyt, Hawthorne vei voiton.

Yksi AFL:n ihanista perinteistä on joukkueen laulut. Heti loppuvihellyksen jälkeen kaiuttimista raikaa voittaneen joukkueen tunnuslaulu, yleisö hoilaa mukana ja fiilis on katossa. Kun joukkue pääsee pukuhuoneeseen, vetävät pelaajat laulun tv-kameroiden edessä vielä uudelleen, kädet harteilla ja rookiet keskellä rinkiä. 

Freo way to go
Hit ‘em real hard send ‘em down below
Oh Freo give ‘em the old heave ho
We are the Freo Dockers
Freo way to go
Hit ‘em real hard send ‘em down below
Oh Freo give ‘em the old heave ho
We are the Freo Dockers
We’re the rollers
We’re the rockers We’re the mighty Freo Dockers
We’re gonna roll ‘em and we’ll rock ‘em
We’re gonna send ‘em to the bottom
And if they get up, we’ll do it again
The Dockers stop at nothing – nothing
Freo way to go
Hit ‘em real hard send ‘em down below
Oh Freo give ‘em the old heave ho
We are the Freo Dockers
Freo way to go
Hit ‘em real hard send ‘em down below
Oh Freo give ‘em the old heave ho
We are the Freo Dockers

Liikenneympyrän urheilijapatsas oli puettu teeman mukaan, ja pyttykin oli jo jaettu. Patsas on malliesimerkki footyn yhdestä hurjan näkösestä hypystä kaverin olalle

 Eihän kyse ole mistään musiikillisesta mestariteoksesta, mutta ihana, täysin omanlainen perinne ja pelaajien ilmeitä ja tunteita on ihana katsella voittohuumassa. Juuri sopivan kotoisa olo, AFL-pelaajat ovat paikallisia tähtiä, mutta suurin osa jalat maassa. Ilta jatkui hyvässä seurassa ja illan isäntää lohduttaen, kyseessä on todella henkeen ja vereen Dockers-fani, jonka poikapuoli, henkeen ja vereen Hawthorne-fani, käänteli veistä tappion kirvelevissä haavoissa varsin tehokkaasti.