lauantai 8. helmikuuta 2014

Ei savua ilman tulta

Kuuma, kuiva kesä on tuonut mukanaan jokakesäisen vitsauksen, maastopalot. Joka vuosihan täällä palaa jossain, mutta pari viime kesää on ollut vähän rauhallisempaa Perthissä. Viimeisin iso, tuhoisa palo metropolialueella oli vuoden 2011 loppukesästä Perth Hillseillä, kaupungin itäreunalla olevilla metsäisellä alueella riehunut bushfire. Muistan lukeneeni siitä uutisia Uuden-Seelannin reissuni aikana, juuri ennen Perthiin muuttoa ja olleeni aivan kauhuissani tulevasta asuinkaupungistani ja sen paloalttiudesta.

Vuonna 2012 metsää ja asutusta paloi oikein urakalla Margaret Riverin ihanalla viininviljelyalueella ja savu kantautui reilut 300 km pohjoiseen meille asti haisteltavaksi ja sumentamaan taivaan muutamaksi päiväksi harmaaseen utuun. Tuo palohan lähti liikkeelle ihmisen käsistä, se oli suunniteltu poltto Department of Environment and Conservationin toimesta. Maastopaloja yritetään ehkäistä polttamalla kaikkein paloherkintä kasvustoa ennakoivasti, mutta suunniteltu palo meni niin pieleen kuin olla voi. Tiedossa oli jo ennakkoon yksi alkukesän kuumimmista, yli +30 asteisista päivistä ja siihen päälle kova tuuli, mutta kenelläkään ei varoituskellot soineet, vaan palo sytytettiin ennakkosuunnitelmien mukaan. No, sehän roihahti käsistä ihan täysin tuhoten neljän päivän aikana 53 kotia ja ison kasan Leeuwin-Cape Naturaliste-kansallispuiston metsää ja kasvustoa. Onnea oli matkassa siinä mielessä, että ihmisuhreilta vältyttiin.

Viime kesänä oli rauhallista, ja nyt on sitten palanut taas urakalla. Ensin oli Perth Hillseillä taas useita isoja metsäpaloja, yhteensä 44 kotia ja yksi ihmishenki. Kuuma, +40 lämpötila ja kova tuuli, ei siihen paljon muuta enää sytykkeeksi tarvita, ehkä vähän typeryyttä tai kipinää sähkölinjoista. Palo riehui sekä asutuksen keskellä, että John Forrest National Parkissa tuhoten luonnonpuistoa. 

Kun tästä palosta oli pöly laskeutunut ja uutistointi hiljentynyt, tuli seuraavat kuumat päivät, ja maanantaina nenään tuntui taas savun tuoksua. Kaupungin eteläpuolella, Cockburnin lähellä paloi keskellä asutusta. Palo eteni nopeasti ja asukkaita jäi saarroksiin taloihinsa, evakuointi ei olisi ollut enää turvallista. Oli hurjaa lukea netistä uutisia, että ihmisiä kehoitetaan linnoittautumaan kodinhoitohuoneisiinsa ja toivomaan parasta, kun paloalue vyöryy päälle.

Tämä viimeinen palo oli omassa päässäni se kaikkein pahin, sillä se olisi voinut riehua ihan yhtä hyvin tässä meidän alueella. Onneksi tässä on ehtymätön vesivaranto lähes takapihalla palokunnan helikoptereiden käyttöön, jos huonosti kävisi ja täytyisi sammuttaa ilmasta käsin. Mutta tulipahan pohdittua talon poistumisreitit ja käytyä läpi ne huoneet, joissa on sekä ulospääsy, että vesipiste jos huonosti käy ja joutuu jäämään sisälle.

Ja eilen illalla kesken leffalöhöilyillan tuntui nenään taas se sama tuttu savun katku. Äkkiä kaikki ikkunat kiinni, jotka oli just hetkeä aiemmin avattu ja saatu ihana, viilentävä läpiveto koko taloon. Ilmastointi kiinni, sillä se nappaa lisää hajua sisäänottoilman mukana ja tuuletin tekemään ylitöitä ainoaksi viilennyskeinoksi. Aamulla tuntui vielä pieni savun haju, vaikka kuinka tuuletti. Ei tietoa, missä itse palo oli, mitään sireenejä ei kuultu, eli jossain kaukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!