Kia ora!

Tēnā koutou, terveisiä Uudesta-Seelannista! Oli ihan mielettömät kaksi viikkoa, ja Aotearoa, pitkän valkoisen pilven maa hurmasi meidät molemmat ihan täydellisesti. Nähtiin ja koettiin ihan mielettömiä juttuja ja seikkailuita. Tärkeintä tällä road tripillä ei ollut pelkkä päämäärä, vaan se matka sinne. Jokainen ajettu kilometri näytti jotain uutta ja ihmeellistä, enkä vieläkään tajua miten maisema voi muuttua niin lyhyessä ajassa niin paljon. Henkeäsalpaavista korkeista vuoristoista sademetsän kautta jäätikölle, ja taas sademetsään yöksi, kaikki yhdessä päivässä.

Lake Pukaki

Queenstown CBD

Lake Wakatipu Glenorchy-Queenstown tien varrelta

Milford Sound

Haast Pass

Meidän majoitus, Jucyn auto Cabana toimi juuri niin kuin piti. Sitä oli hyvä ajaa, siihen mahtui kaksi ihmistä mukavasti nukkumaan, tavaroille oli juuri sopivasti tilaa, ja takaosan keittiössä valmistui halvat aamupalat ja muut sapuskat tarvittaessa. Hinta ei ollut täydellä vakuutuksella ja kahdella kuskilla mitenkään mahdoton, $1800 eli noin 1080 euroa. Auto ei hajonnut kertaakaan, ja jos olisi hajonnut, olisi tilalle saanut toisen vastaavan.

Kaksi viikkoa oli ihan minimi pelkän eteläsaaren kiertämiseen, ja silti jäi todella monta paikkaa, missä olisi voinut viettää aikaa paljon pidempään. Alkuun hieman vastahakoinen mieskin lämpeni kiwilandille ihan kunnolla, ja aloitti huonojen, lähinnä paikallisten aksenttiin liittyvän puujalkavitsien kerronnan vasta viimeisinä päivinä. Sitten sainkin kuulla ihan riittämiin pyyntöjä annoksesta "fush and chups, please"... 

Ajoreitti oli vaihteleva, maksimissaan reilut 500 km päivässä, ja suurin osa tiestä oli todella kiemuraista vuoristotietä, oltiin sitten sisämaassa tai rannikolla eli aika hidasta ajoa. Jos kyltissä lukee Scenic route, se on takuuvarma lupaus yli 180 asteen mutkista. Ja vaikkei lukisi, niin niitä mutkia on silti.

Poimimme siis vuokra-auton Christchurchin lentokentältä huonosti koneessa nukutun yön jälkeen ja suuntasimme yöksi Lake Tekapolle ja palautimme auton sitten Wellingtoniin mistä meillä oli paluulento Ausseihin.

Yritän tässä käydä reilua 3500 kuvan satoa läpi kolmesta eri kamerasta, ja pikkuhiljaa julkaista niitä ja yksityiskohtaisempia reissujuttuja ja infoa, mutta tässä pieni pikainen alkupala tulevasta!

Nyt ollaan turvallisesti kotosalla, pyykit pestynä, jääkaappi täynnä ruokaa taas ja helmikuun vuosittainen kohokohta, Super Bowl katsottuna. Mies lähti äsken kohti ekaa koulupäiväänsä, joten tässä odottaa nyt aika erilainen uusi arki! Mä palaan huomenna sorvin ääreen, ja alan haaveilemaan seuraavasta lomasta. Toukokuussa Singaporeen!