torstai 10. marraskuuta 2016

Ahdistavia ja vapauttavia ruokarajoitteita

Tieto lisää välillä tuskaa, ja näin kävi alkuunsa mun tapauksessa myös raskaudenajan ruokarajoitteiden ja suositusten suhteen. Luin ensin ohjeistuksia netistä lähinnä suomeksi, ennen ensimmäistä raskaudenajan lääkärikäyntiä ja yritin noudattaa suomalaisia suosituksia raa'an kalan, lihan ja muun suhteen. Kahvia join entiseen tyyliin muutaman kupin päivässä, väsymyksen määrästä riippuen. Ensimmäinen kuppi tuli yleensä haettua jo työmatkalla duunipaikan vieressä olevasta kahvilasta ja toinen yleensä aamukahvin aikaan. Rutiinista tuli sen verran vakio, että tuon ensimmäisen kahvilan omistaja kirjoitti kysymättä take away-kuppiin mun nimen ja tilauksen kun näki mun raahustavan sisälle aamulla ennen töitä. Iso latte, yksi sokeri, $4.40, kiitos. Ei turhaa puhetta.

Lapsuuden inhokki, kaurapuuro teki uuden paluun, nyt suosikkina.
Ensimmäisen paikallisen lääkärikäynnin jälkeen tuli iso kasa lisää rajoituksia.. vihannekset pitää pestä heti ennen syöntiä. Ei mitään leikkeleitä tai meetwurstia. Eilisillan salaatti on hirveä rikos. Kahvi on kielletty. Älä missään nimessä syö noin paljon kalaa. Kahviloiden salaattibuffet on helpoin paikka saada mahatauti. Tuntui mahdottomalta edes yrittää syödä terveellisesti ulkona ollessa kun mikään tuore ei muka ollut suositeltavaa. Lista sallituista ja maistuvista ruoista kutistui ja kutistui, kunnes keksin kääntää rajoitteet päälaelleen. Koska esim. kahvin kohtuukäyttö on kerran sallittua Suomessa, juon sitä myös täällä.  Koska inkivääri on täällä sallittua, syön sitä ja lopetan hysteerisen välttelyn. Jossain keskustelupalstalla pohdittiin jopa alkoholittoman glögin ja piparien turvallisuutta inkiväärin takia.. :O Lievää liioittelun makua mun mielestä.

Australialaiset suosittelevat inkiväärin käyttöä pahoinvointiin, tämä siis ihan viralliselta taholta. Suomessa taas inkivääriä ei suositella puutteellisen tutkimustiedon takia. Sääli, koska ainakin mun pahoinvointiin inkivääri oikeasti auttoi. En niinkään käyttänyt sitä raakana muuta kuin satunnaisesti smoothien joukossa, mutta Bundabergin alkoholiton inkivääriolut ja kivikovat gingernut-keksit olivat arjen pelastus. Jos mikään muu ei pysynyt sisällä, niin nuo kaksi pysyivät. Ikävä kyllä nyt raskauden jälkeen tuolle inkiväärioluelle on käynyt samoin kuin keltaiselle Jaffalle lapsuuden vatsatautien jälkeen. Se maistuu tällähetkellä oksennukselle. Onneksi kaikki muu inkivääriä sisältävä kelpaa edelleen, sillä se on yksi suosikkimausteistani ruoanlaitossa.

En ollut yhtään varautunut siihen, miten tuomitseva ilmapiiri Australiassa on kahvin suhteen raskausaikana. Töissä ihan jokainen, sitä ihanaa kahvilanpitäjää lukuunottamatta, katsoi asiakseen kommentoida mun kahvinjuontia kun raskaus oli vihdoin julkista tietoa. Meillä usein joku erikoislääkäreistä käy tekemässä coffee runin ja ostaa koko tiimille aamukahvit, ja alussa ihan joka kerta piti erikseen kysyä mun kahvitilauksen kohdalla, että kofeiiniton, niinhän. EI! EI! Välillä sieltä tuli siitä huolimatta kofeiiniton. 


Yhdelle kirurgille, jonka kanssa ollaan siis muuten todella hyvissä väleissä ja mä olen kuulemma ainut, joka saa pomottaa sitä (tyylilleni uskollisesti paukuttelen asiat siis just niinkuin ne on..) vedin pultit yhtenä väsyneenä aamuna, kun se tuli kyselemään should you really be drinking that..? ja osoittelemaan sitä kahvilan take away kuppia minkä kyljessä luki varsin selkeästi L eli latte. Räjähdin herralle, että jos se haluaa leikkauslistansa etenevän yhtään mihinkään, niin sulkee suunsa ja häipyy takasin saliinsa ja jättää mut ja kofeiinipitoisen kahvini selvittelemään sen potilaiden ongelmia ja hidasteita... Seuraavana aamuna se toi mulle pyytämättä latten ja muffinsin. Ja alkoi kyselemään kiinnostuneena suomalaisista suosituksista.

Erään remppa-aamun aamupala, kun kaikki keittiön huonekalut oli kannettu pihalle
Vertailin ruokasuosituksia myös suomalaisten tulevien äitien kanssa Facebookin ryhmissä, ja omien kavereiden kanssa. Tavallaan ymmärrän tiukemmat aussisuositukset, sillä täällä kylmäketju katkeaa todella paljon herkemmin etenkin kesäkuumalla. Sähkökatkoja on helposti ukkosella ja tuoretuotteet pilaantuvat herkästi. Silti tuntui hieman kohtuuttomalta pelonlietsonnalta, kun eräälle raskaanaolevalle paikalliselle oli kerrottu, että jokainen ulkonasyöntikerta on tietoinen riskinotto! Yritin itse olla järkevä, ja syödä ulkona vain juuri kuumennettua ruokaa ja jätin sushijunat, salaattibaarit, Subwayt jne pois valikoimista. Sushin suurkuluttajana yhdeksän kuukauden sushitauko tuntui ikuisuudelta, mutta riskinarvion jälkeen ei tehnyt mieli syödä edes niitä kana/kasvisvaihtoehtoja valmistiskiltä. Kävimme kyllä pari kertaa miehen kanssa japanilaisessa ravintolassa syömässä ja periaatteessa olisi voinut luottaa kalan tuoreuteen, mutta oman luonteenlaatuni tuntien oli helpompi pitäytyä lämpimissä ruoissa ja olla jossittelematta.

Juustot olivat toinen vaikea paikka. Rakastan homejuustoja, ja vaikka täällä kaikki juustot on tehty pastöroidusta  maidosta, on niissä silti se jälkikontaminaation vaara. Päätin pitäytyä kovissa juustoissa ja nauttia satunnaisen sinihomejuustoherkun kuumennettuna pizzan päällä. Ja siitäkin piti sitten yhden työkaverin tulla kommentoimaan, että eihän toi ole turvallista tai sallittua. Tattis...

Raskausturvallisia kovia juustoja ja kuplivaa omenamehua
Alkoholin suhteen oli helppo pitää täyttä nollalinjaa, koska pelkkä viinin tuoksu sai yökkäilemään ja kaikki maistiaiset olivat mun suussa mukamas etikoituneita. Mies joutui pikkujoulujen jälkeen vierashuoneeseen nukkumaan, kun pelkkä oluenhajuinen hengitys haisi jo niin pahalta mukamas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!