torstai 17. marraskuuta 2016

Viikon kuulumisia

Meidän peruselämä on aika ihanaa juuri nyt ja suomi-ikävää lukuunottamatta olen todella onnellinen ja tyytyväinen.


Vauva on juuri sopivan ikäinen, jaksaa kommunikoida ja leikkiä, eikä elämä ole enää pelkkää ruokaa, unta ja vaipanvaihtoa. Päiväunet maistuvat vihdoin viimein, kiitos kireän kieli- ja huulijänteen leikkauksen. Ennen operaatiota refluksi vaivasi vauvaraukkaa siinä määrin, ettei päivisin nukkumisesta tullut oikein mitään. Nyt se nukkua posottaa tuntikaupalla jos hyvin käy. Vauva lepää, äiti lepää ja sen jälkeen kaikki jaksaa taas.

Uusia kavereita ja seuraa on löytynyt todella kivasti. Olen tavannut paljon vanhoja kavereita ja nauttinut kiireettömistä päivistä muiden mammalomalaisten kanssa, tai lounastreffeistä lapsettomien kavereiden kanssa. En ole ikinä ehtinyt hengailemaan ystävieni kanssa näin usein. Olen tutustunut paljon uusiin kivoihin ihmisiin, sekä suomalaisiin, että muihin ulkomaalaisiin ja paikallisiin. Nyt on tavallaan jotain yhteistä, mistä puhua ja mihin liittää tapaamiset, niin alkuun pääsy tutustumisessa on helpompaa. Osan kanssa sitten löytyy pysyvämpi yhteinen taival, osan kanssa ei varmaankaan.


Miehen elämäntilanne on yhdessä vietettävän ajan kannalta täydellinen. Opiskelut lopussa, helppo viimeinen lukukausi koulussa ja edessä pitkä loma. Ei vakituista kokopäivätyötä, joten ehdimme käydä yhdessä vaunulenkeillä, syömässä, vauvauinnissa ja vaikka missä. Olisihan se vakityökin kiva, mutta sitä odotellessa nautimme elämästä kolmisin. Vauva on pieni vain hetkisen, ja olemme kiitollisia mahdollisuudesta olla kotona paljon yhdessä.


Perthin sää on vihdoin mitä ihanin. Muutamia kuumia päiviä, paljon kauniita lämpimiä päiviä. Käymme uimassa läheisessä maauimalassa, missä lasten altaat on suojattu katoksilla, kävelemme pitkiä lenkkejä joen rannassa ja löhöilemme vielä niin ihanan vihreissä puistoissa. Kohta on keskipäivällä liian kuuma kaikkeen tähän, mutta nyt nautimme!

Näin hukutat vauvasi
Olemme tälläkin viikolla käyneet yhdessä kaikki kolme vauvauinnissa, nauttineet superkuusta piknikilla Kings Parkissa ja kävelleet ympäri läheisiä tekojärviä koiran kanssa. Mies on jatkanut lattiaremonttia kotosalla, minä olen kokeillut kokkailla vauvalle ensimmäisiä kiinteitä ruokia, ja auttanut aamuväsymyksessä. Olen siis saanut nukkua aamuisin pitkään, kun pojat ovat vieneet koiran yhdessä aamulenkille. Taivaallista.

Superkuu Kings Parkista ihailtuna
Pääsin myös kampaajalle, ekaa kertaa ikuisuuksiin. Oli ihan mahtavaa. Olisin maksanut vaikka mitä jo ihan vain siitä päähieronnasta, ja tiedosta että vauvan itku ei tule tätä autuutta keskeyttämään! Kävin etsimässä mekkoa ystäväni häihin, ja mekkojen sovittelu vaihtuikin kampaamoreissuksi, kun mies tuli samaan ostoskeskukseen viimeisen luentonsa jälkeen. Onneksi mekkokin löytyi, ei ollut ihan helppoa löytää imetyksen mahdollistavaa, ei-mustaa, ei-valkoista, ei-kukallista mekkoa talvihäitä varten, mikä vielä imartelisi tätä raskaudesta hitaasti palautuvaa kroppaa ja mieltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!