perjantai 23. kesäkuuta 2017

Lääkärimietteitä

Olen viimeisen kahden vuoden aikana tavannut omalääkäriämme useammin kuin ikinä aiemmin ketään lääkäriä. Onneksi löytyi hyvä, osaava ja miellyttävä lekuri kenellä käydä. Australiassahan omalääkäri, tai General Practitioner-systeemi on vähän erilainen kuin esim. Suomessa. GP:t ottavat potilaita vastaan omilla vastaanotoillaan ja saavat itse esim. päättää hinnoittelunsa, Medicaren eli paikallisen Kelan korvaus on aina sama, joten asiakkaan maksettavaksi jäävä summa vaihtelee nollasta useisiin kymppeihin. Vastaavasti potilaat saavat itse valita lääkärinsä. Vastaanotot vaihtelevat ihan pienistä yhden-kahden lääkärin paikoista isompiin Medical Centreihin missä on sitten kymmenittäin lääkäreitä, usein yksityiset labrapalvelut vieressä ja usein jalkahoitajia, fyssareita jne myös. Monet GP:t myös erikoistuvat johonkin pienempään osa-alueeseen, usein lapsiin, vanhuksiin tai esim. perheiden hoitoon mihin saattaa sisältyä raskauden ja synnytyksen hoito.

Valinnanmahdollisuudessa on hyviä ja huonoja puolia. Vuosia sitten, Perthiin juuri muuttaneena en ensin tarvinnut lääkäriä mihinkään, joten en jaksanut etsiä itselleni omalääkäriä ja rekisteröityä minkään vastaanoton potilaaksi. Homma toimi siihen  asti, että tarvitsin ensimmäisen kerran lääkäriä rajumpaa flunssaa ja ennenkaikkea sairaslomatodistusta varten. Mikään klinikka ei ollut kiinnostunut asiakkuudestani, vaan kaikilla vastaanotoilla mihin yritin saada aikaa, oli täyttä. He eivät ota uusia potilaita. Päädyin viimein keskustaan varsin kalliille vastaanotolle, missä sain sitten kalliin saikkulappuni ja kehoituksen syödä Panadolia.. Tämän kokemuksen jälkeen sain vihdoin aikaiseksi rekisteröityä samalle klinikalle, kuin missä mieskin oli asioinut lapsuudestaan alkaen. Kävin klinikalla pari kertaa milloin mistäkin  syystä, mutta varsinaista omalääkäriä ei löytynyt ja fiilis oli aika neutraali. En ollut pahoillani, kun muutimme sen verran kauas, että oli järkevää etsiä uusi omalääkäri.

Tällä kertaa oli tarkoitus paneutua asiaan hieman, ja etsiä suosituksia meille sopivasta GP:stä. Se etu sairaalamaailmassa työskentelystä on, että duunipaikan omat lekurit usein tuntevat näitä omalääkäreitä ja osaavat suositella tai varoittaa ainakin omasta näkökulmastaan. Itsekin tietää vähän, mitä etsiä. Lääkärilläni on oltava hyvät kommunikointitaidot, riittävä kliininen osaaminen ja ennenkaikkea rohkeus myöntää milloin oma osaaminen loppuu ja on syytä kirjoittaa lähete erikoislääkärille. Toisin kuin Suomessa, täällä ei voi mennä edes yksityispuolella erikoislääkärille ilman lähetettä. Mikään ei ole pelottavampaa, kuin lääkäri joka luulee osaavansa kaiken ja kieltäytyy hankkimasta toista, tai kolmatta mielipidettä asiaan. Yleislääkärin vaativan roolin yksi tärkeimmistä asioista on erottaa joukosta jatko-hoitoa erikoissairaanhoidon puolella tarvitsevat, eikä vain katsella ja odotella.

Toisin kuitenkin kävi, ennenkuin ehdin tehdä taustatyötä alueemme lääkäreistä, tarvitsin akuutin ajan seuraavalle aamulle, ja varasin puhelimessa ajan läheiseltä vastaanotolta spekseillä "kenelle vaan saan ajan huomisaamuksi". Onni potkaisi, ja päädyin nykyisen omalääkärini vastaanotolle. Meille löytyi samalla täydellinen omalääkäri. Hyvä niin, koska nyt päiväkodin alettua siellä on saanut ravata lapsen kanssa useampaan otteeseen, samoin raskausaikana. Viimeksi tänään käytiin vähän vilkuilemassa korvia, huoh.
Harmittavasti ko. paikka ei ole Bulk Billing, eli itselle jää maksettavaa Medicare-korvauksen jälkeen. Lapsen käynnit ovat 2-vuotiaaksi asti aina maksuttomia, ja senkin jälkeen niistä harvoin jää isoa summaa maksettavaksi. Perusrokotukset ja niiden yhteydessä tehty tarkistus ovat samoin maksuttomia, mutta kansallisen rokotusohjelman ulkopuolella olevista rokotteista (esim meningokokki C) joutuu maksamaan maksun sekä rokotteesta, että sen annosta. Raskausaikana osa seurannasta oli maksullista, osa ei. Mutta koska hoito on erinomaista, maksan mielelläni tuon väliinjäävän summan. Jos muutamme jonnekin kauemmas nykyiseltä asuinalueeltamme, tulemme todennäköisesti edelleen jatkamaan käyntejä juuri tällä vastaanotolla. Tiedän, että lääkärini oikeasti välittää voinnistani, ja jo kahdesti on lähetteen vastaanottanut lääkäri kommentoinut omalääkärini toimintaa erittäin positiivisesti. Itselle on tullut tunne, että meistä oikeasti välitetään kun asioita on järjestetty ja hoidettu. Kannattaa siis satsata hyvään lääkäri-potilassuhteeseen.

Tämä valinnanvapaus ja toisaalta valinnanvaikeus kai sitten rantautuu Suomeenkin sote-uudistuksen myötä. Itse olen kokenut systeemin hyväksi, en ole vain yhden tietyn terveyskeskuksen tai vastavalmistuneen tk-lääkärin armoilla. Tiedostan kuitenkin täysin etulyöntiasemani. Minulla on rahaa etsiä ja käydä haluamani lääkärin luona, verkostoja millä selvittää hyviä ja niitä vähemmän hyviä tyyppejä ja olen fyysisesti ja psyykkisesti perusterve aikuinen jolla riittää energiaa tähän etsimiseen. Jollain muulla ei välttämättä ole asiat ihan näin mainiosti. Useiden kymppien out of pocket-maksut tuntuvat pienituloisemmissa perheissä isoilta menoilta, jos jossain on klinikka missä näitä maksuja ei tulekaan. Ongelma on se, että korvaussummat Medicaresta lääkärikeskuksille ovat vakiot, joten tienatakseen rahaa, on vastaanottoaikoja oltava todella tiheään bulk billingissä. Yhdelle potilaalle jää todella vähän aikaa.

Kiitokseksi erinomaisesta hoidosta vein toissa jouluna lääkäriasemalle piparitalon. Täällä kotitekoiset piparitalot ovat edelleen aika harvinaisuus, ja niillä on helppo ilahduttaa ihmisiä jouluisin. Hoitajat kieltäytyivät ehdottomasti pitämästä piparitaloa vastaanotolla, vaan halusivat lääkärimme vievän sen kotiin lapsiana ilahduttamaan. Illalla piippasi kännykkä ja sain kuvan lääkäristä ja hänen lapsistaan tuhoamassa taloa, kuvatekstina diabetes in the making

Yksityistä sairasvakuutusta emme ole lapselle hankkineet. Käymme arkisin tarvittaessa tuolla omalääkärillä, ja jos jotain vakavampaa ilmenee, luotamme hyvän lähetteen avulla ripeään pääsyyn julkiselle puolelle. En ole suuri yksityissairaaloiden kannattaja täällä, ja toistaiseksi esim lapsen korvatulehdusten hoito on sujunut mallikkaasti, ajan on aina saanut samalle aamulle, vaikka sitten ylimääräisenä potilaana. Yksityisen vakuutuksen maksaminen tuntuu turhalta lapsen kohdalla. Meillä aikuisilla se on, mutta siihen on syynä jo verotus, ilman vakuutusta maksat enemmän veroa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!