torstai 15. kesäkuuta 2017

Se ei ole tarpeeksi naisellinen sinulle

Ennen töihinpaluuta oli aika päivittää tukka. Raskausaikana sain monen muun tavoin nauttia todella paksusta, hyvinvoivasta tukasta. Hiukset kasvoivat pituutta ja tukka tuntui uskomattoman tuuhealta. Pisimmillään hiuksia oli puoleen väliin selkää, ja ne olivat varsin hyvässä kunnossa. Hormonit tekivät tepposet, ja kolmisen kuukautta synnytyksestä tuntui, että kaikki hiukset lähtevät päästä kerralla. Hiuksia lähti tupoittain joka harjauksen yhteydessä. Peseminen oli ihan hirveää, välillä piti kaivaa pari kourallista hiuksia suihkun lattialta, koska viemäri oli niin tukossa, ettei se enää vetänyt ja seisoin nilkkojani myöden vesilammikossa suihkukopissa. Lopulta marraskuussa jäljellä oli ohut hiirenhäntä. En silloin vielä tehnyt sen radikaalimpia ratkaisuja, kunhan äkkipäätöksellä leikkasin tukkaa selkeästi lyhyemmäksi.

Asiaa hauduteltuani tulin siihen päätökseen, että lyhyt tukka on tähän tilanteeseen paras ratkaisu. Lapsi oli oppinut kiskomaan mua tukasta siihen malliin, että kyyneleet valuivat kun pieni nyrkki nappasi ponnarin päästä kiinni. Samasta syystä hiukset olivat tosiaan aina kiinni, aukinaisena liehunnut tukka oli vielä suurempi houkutus napata kiinni ja ihastella äidin reaktiota. Pitkien hiuksien peseminen, kuivaus ja suoristus vei aikaa, ja se oli pakko tehdä miehen ollessa kotona sen jälkeen, kun lapsi oppi kiipeämään kylpyammeesta pois. Käytin kylpyhuoneessamme olevaa tyhjää isoa ammetta leikkikehänä sillä aikaa kun suoristin tukkaa tai meikkasin ja lapsi viihtyi siinä mainiosti. Kunnes oppi kampeamaan itsensä reunan yli varsin nopealla tekniikalla.

Päätin siis leikata niin lyhyen kampauksen, että sen laittaminen veisi minimaalisesti aikaa, eikä sitä tarvitsisi pitää ponnarilla. Googlailin pari mallikampausta, ja varasin lähellä olevasta isosta ketjukampaamosta ajan. Olen ollut tosi laiska kampaajalla kävijä täällä, omaa luottokampaajaa ei ole löytynyt ja viimeiset vuodet työkaverini, joka on entiseltä ammatiltaan kampaaja, on leikannut hiukseni,  tai siis lähinnä tasoitellut latvoja. Värjäämisestä luovuin yli neljä vuotta sitten, ja nyt hiuksissa on ihan oma, yllättävän kiva vaaleanruskea väri, ja sitä ei ole tarvetta muuttaa. Lapsen kummi uhrasi vapaapäivänsä lastenvahtihommiin, joten pääsin nauttimaan kampaamokäynnin rauhasta. Haaveissa oli uuden hiusmallin lisäksi hiljainen hetki teetä juoden ja kirjaan uppoutuen, vähän small talkia kampaajan kanssa ja se pesuun kuuluva päähieronta.

Lähtötilanne, ja hyvä demonstraatio pitkien hiusten epäkäytännöllisyydestä. Kohta nappaa herra 9 kk kiinni äidin hiuksista
Toisin kuitenkin kävi. Kampaaja ei ollut yhtään samaa mieltä asiakkaansa suunnitelmasta. Ensimmäinen kommentti oli, että olen aivan liian nuori leikkauttamaan lyhyttä tukkaa. Jaa, enpä tiennytkään että siihen on joku ikäraja.. Toinen kommentti oli vielä törkeämpi, lyhyt tukka ei ole tarpeeksi naisellinen minulle. En ollut tässä vaiheessa varma, oliko kampaaja sokea vai tyhmä. Olin juuri kävellyt ovesta sisälle revityt boyfriend-farkut ja varvastossut jalassa, ainoana ehostuksenani ripsiväri ja hieman lohkeillut kynsilakka varpaissa, tukka pikanutturalla. Naisellinen, siinä kapeahkossa aussimimmien kilo meikkiä ja mahdollisimman vähän vaatetta päälle-määritelmässä oli mahdollisimman kaukana habituksestani. Istuin hiljaa tuolissa ja kampaaja uteli huolestuneena, että olenhan kysynyt mieheltäni? Kysynyt mitä, lupalappua hiustenleikkuuseen? Siinä tilanteessa, täysin häkeltyneenä en kuitenkaan osannut muuta tehdä, kuin suostua kampaajan ehdottamaan malliin.

Yritin selittää, että tukan on oltava riittävän pitkä, että saan sen töitä varten kiinni, tai sitten niin lyhyt ettei sitä voi laittaa kiinni. En halua välimallin polkkaa ja pitkiä haituvia kasvojen ympärille. Yllättäen sain sitten juuri sen välimallin ratkaisun, missä yhdistyivät pitkän ja lyhyen tukan huonot puolet, eikä mitään niistä hyvistä. Pesupaikalla sain vielä todella raskaan ja rasittavan myyntipuheen väripaketin puolesta. Kerroin avoimesti väriaineista saamistani ihoreaktioista, ja että en ole värjännyt hiuksiani aikoihin edes luonnonmukaisemmilla väreillä. Kuulemma pitäisi, hiukseni kaipaavat ehdottomasti eloa ja raitaa, eikä raidoista tule ihoreaktioita. Rohkea väittämä...

Viimeisenä silauksena kampaaja naureskeli vastaanottovirkailijalle maksutilanteessa, että voitko uskoa, tämä nainen olisi leikannut lyhyet hiukset, ellen olisi estänyt! Ja että tervetuloa vaan uudelleen, varataanko nyt heti uusi aika? Ostatko tästä nämä erinomaiset hoitotuotteet mitä äsken yritin kaupitella? Joo, meillä on kymmenen päivän tyytyväisyystakuu, voit tulla leikkaamaan tukan lyhyemmäksi jos et ole tyytyväinen, mutta takaan että olet! 

Poistuin autolle itku kurkussa.

Itku muuttui kiukuksi, ja kotiin päästyäni tartuin Facebookin tarjoamiin palautteenantomahdollisuuksiin. Ensimmäinen sähköposti asiakaspalveluun meni kuulemma ihan vahingossa roskapostiin, mutta yllättäen se seuraava ei, kun asiasta oli ensin maininnut samaisessa Facebookissa. Korvaukseksi sain ilmaisen käynnin saman ketjun keskustaliikkeessä ja kampaajana heidän esimiehensä. Kannatti valittaa, lopputulema on juuri sitä mitä halusin. Lyhyt, helppohoitoinen, ja näyttää hyvältä. Ja keskustan liike tässä voitti, nyt heillä on uusi, säännöllisesti seitsemän viikon välein käyvä tyytyväinen asiakas.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!